Niin on elämä seesteistä tämän ihanan samettiturvan kanssa.

Kuvaaja Mari Salmenhaara

Olemme nyt viisi viikkoa tutustuneet toisiimme ja ehkä voisi sanoa, että jonkinlainen luottamus on rakentunut välillemme. Onhan Freddiellä päiviä jolloin kaikki on epämiellyttävää ja mieltä horjuttavaa, kuten riimun päähän laitto. Päätimme tallinpitäjän kanssa, että Freddie saa olla tarhassaan riimut päässä, jotta sen kanssa ei tarvitsisi taistella. Tallilla on käyty useita iltaisia juttutuokioita Freddien kanssa, kun riimuja ei vaan saa laitettua päähän.

Mut sit tämä mummu; lahjoo porkkanalla, niin saadaan riimukin päähän ihan tosta noin vaan. Nyt on huomattavasti helpompaa, kun ei tarvitse kuin naru liittää riimuun.

Olen yrittänyt nyt joka toinen päivä ainakin käydä tallilla. Operaatioon kuuluu; ruunan perusteellinen harjaus ja kapsutus, kavioiden putsaus, harjan ja hännän selvitys, suitset päähän, loimet päälle ja ulos pelloille kävelemään. Kävelyä yritämme jaksaa ainakin puoli tuntia ja matkamittari kertoo, että lenkki on noin 2 km kerrallaan. 

Kävelyllähän voi sitten tehdä kaikkea omaa kivaa, tuumaa Freddie. Voidaan ykskaks pysähtyä, tuijottaa suoraan jonnekin, nähdään muka jotakin, käännytään nopeasti ympäri, nostetaan pää ainakin kolmen metrin korkeuteen, höh, siellä mitään ollut. Jatketaan lenkkiä, yritänpäs ottaa hihasta kiinni mummua, höh, se kielsi. Okei, ei sitten, kävellään taas. 

Mutta mitä tossa maassa on? Pysähdytään haistamaan, katsotaan tarkasti, kuopaistaan kaviolla, sitten toisella, auts, toi hiiskatin naru jäi etupolven taakse... Peruutus, ei lähde pois! Mummu rauhoittelee ja Freddie pysähtyy, tuijottaa mummua... Tuo naru... Mummu tulee ja ottaa narun pois! Pelastuin, tuumaa Freddie. Hassu hevonen!

Taas jatketaan matkaa pää melkein mummun kainalossa. Jos minä pikkaisen lisään vauhtia, ajattelee Freddie, mitä tapahtuu. Mummu tiukkaa narusta ja sanoo, ei niin kovaa ei vanha mummu jaksa. Mennään tälleen hissukseen niin pysytään rinnakkain.

Yksi päivä olikin ihan kauheaa. Olimme pellon toisella laidalla, kun kaksi tallin hevosta lähti ravikärreineen lenkille. Freddie oli varmaan korkeammalla kuin koskaan ja puhina sieraimista ei meinannut loppua, niin jännittävät yhdistelmät siellä pellon toisella laidalla meni. Onneksi oli mummu lähellä ja se rauhoitteli Freddietä, että ei mitään hätää. Kaverit lähti hiitille.

Näin meidän tallipäivät kuuluu. Lenkin jälkeen riimu takaisin päähän ja tarhaan, jos vaan sää sallii. Siellä on yleensä heinää odottamassa ja Freddiehän on ihan perso ruoalle. Kun vaan saa syödä, niin ei ole mitään hätää! Tarhassa mummu vielä antaa porkkanoita, jotka hän heittelee maahan ettei ruuna-poika ala vaan näykkimään. Hienosti Freddie jää tarhaan rouskuttamaan porkkanaa ja heinää. Vesiastiakin on valmiina, jos jano yllättää.

Nyt sitten lauantaina tallinomistajan mies lupasi tarkistaa ja vuolla kaviot. Samalla hän kengittää etujalat uudestaan. Niissä on kengät ja takajaloissa ei nyt ole kenkiä. Freddie tarhaa yksin omassa tarhassaan, mutta langan takana on kolme hevoskaveria, jotta saa sekin seurustella muiden kanssa eikä ole ihan yksin.

Ensi viikon keskiviikkona eläinlääkäri tulee ultraamaan Freddien takajalan, jossa se jännevamma on. Jännittävää kuulla miten toipuminen on lähtenyt käyntiin. Hevonen ei arastele jalkaa ja näyttää kyllä jo kyllästyvän näihin mummukävelyihin. Mutta mummu on tiukka ja tottelee mitä omistaja ja eläinlääkäri sanovat!

Rauhallisesti edetään ja nautitaan toisistamme niinkauan kuin on mahdollista. Luulen, että ruunaa kovasti odotetaan takaisin omalle tallille, mutta nyt toivutaan ensin, että pääsee sitten taas oikeisiin töihin.

Eilisen valmisteluja ja tutkailuja.

Nimilaput valmiina, tallisopimus ja ylläpitosopimus valmiina.

Nyt odottelen kipeästi iltaa, että pääsen tallille. 

Ruttunaama mummu ja Freddie, tästä se kaikki alkaa!

Freddie oli ollut hieman epäluuloinen, kun tallin isäntä olikin illalla käynyt hakemassa sen tarhasta. Sitä hieman mietityttää aihe - miehet. Niitä kannattaa katsoa hieman hämillään ja kunnioittaen, mutta loppu hyvin, kaikki hyvin. Ruuna oli suostunut taluttajan matkaan ja pääsi yöpuulle talliin. Aamutoimet olivatkin sitten sujuneet ihan hyvin, kun loimea laitettiin selkään tallin emännän toimesta. Ei ollut ollenkaan niin kaameaa, kun nyt lähellä oli nainen.

Nyt itseäni jännittää, että muistaako Freddiä tämän mummun, joka eilen seurusteli sen kanssa ja antoi makean porkkanan. Mukavaa nähdä kuinka heppa käyttäytyy, siitä lisää sitten myöhemmin.

Kuluisi vaan tämä päivä nopeasti!

Aamulla varhain, kun aurinko nousi... mielessä ensimmäisenä se uusi karvainen samettiturpa - Freddie ❤

Puolen päivän jälkeen olin tallilla odottelemassa, että hevonen astelisi minun sydämeeni. No niinhän se tuli! Valtavan rauhallinen, kaunis, puoliveriruuna. Kiltti kuin mikä. Asettui tarhaan uuden kaverin viereen niinkuin olisi joka päivä kävellyt samaa reittiä juuri siihen tarhaan. Uskomattoman ihana! Tää mummu on nyt myyty. Korkealla hinnalla.

Tänään ruuna sai vaan olla ja tutustua, huomenna otetaan pieni hoitokierros ja tutustutaan lisää. Ehkä käymme pikku kävelylenkillä. Tutustuimme toisiimme pienen hetken keskenämme. Syötin Freddielle porkkanan ja siitä tämä tutustuminen  alkaa. Hiljaa hyvä tulee.

Ylläpitosopimus ja tallipaikka sopimus allekirjoitettiin. Minut liitettiin tallin face ryhmään.  Nyt alkaa tutustuminen myös tallin muihin hevosihmisiin ja hevosiin. Tallilla on muutama tuttu henkilö ja paljon uusia tuttavuuksia. Mielenkiinnolla odotan mitä tuleva tuo tullessaan.

Ainakin ihanaa elämää hevosen kanssa, joka on "melkein oma" 

Tänään on väännelty ja käännelty ylläpitosopimusta, jotta saataisiin sopimus kummallekin mieleiseksi.

Siinä on niin monta asiaa mitä pitää huomioida ja toivottavasti kumpikin saa toivomansa asiat sopimukseen. Nyt jännittää, että jos sopimus ei olekaan hyvä niin, kaatuuko tämä ylläpito diili tähän? Tietenkin kumpikin ajaa omaa etuaan ja siksi sopimusta pitää muokkailla sopivaksi. 

Siitä olen ainakin varma, että hevonen pääsee hyvään paikkaan, osaavien ihmisten hoiviin. Minä hoidan hevosta niin hyvin kuin vain osaan ja tarjoan sille hyvät mahdollisuudet kuntoutua rauhassa. Rajoja ja rakkautta on luvassa runsain mitoin. Myös namit, kuten porkkanat odottavat ihanaa samettiturpaa.

Täällä on kaikki valmiina, tervetuloa ratsu uljas.

Tänään oli päivä jolloin kävin katsastamassa tallipaikan.

Ihana maalaistalli, jossa on useita hevosia, poneja, suokkeja, puoliverisiä, lämminverisiä. Ravureita, ratsuja, kantava tamma, ajohevosia, eläkeläisiä. Tallinpitäjät tosi miellyttävä pariskunta, tietoa ja taitoa löytyy ja apuja saa tarvittaessa. Kotiin lähtiessä matkaan sain täyshoitosopimuksen, jonka täytän valmiiksi. Ajomatka tallille kestää n 30 minuuttia. Siinä ehtii miettiä mitä touhuilee hepan kanssa. Suunnitelmia on hyvä tehdä, koska tiedän sitten, että tavoitteena on saada hevonen kuntoutettua.

Tässä kohtaa voisi vaikka laulaa: "Kaksi yötä siihen on, laskin äsken aivan itse, sitten heppa tulee luokse mun". Pääsin tänä aamuna myös lähemmäs totuutta. Hevosen omistaja lähetti minulle vuokra/ylläpitosopimuksen, joka yhdessä tarkistetaan ja sovitaan puuttuvat kohdat.

Nyt alkaa mummua jänskättämään, mitähän tästä tulee??? Täytyy vain todeta, että kyllä tästä hyvä tulee! Hip hei ja hurraa!!!!